Ekovuosi Manhattanilla - Colin Beavan

Juteltaisko hetken verran ekologisuudesta, joka on niin kovin trendikästä juuri nyt? Minun valintani viime kuun lukupiirikirjaksi oli Beavanin Ekovuosi Manhattanilla, jonka koin jotenkin luonnolliseksi jatkumoksi Eläinten Syömisestä-kirjalle. Sen lisäksi ekologisuus on ollut viime vuosina todella paljon pinnalla, ihan toki syystäkin. Alunperin kirja on ilmestynyt jo 2009 eli kymmenen vuotta sitten, muistelisin että olen joskus tätä selaillut, mutta kunnolla luin sen vasta nyt.

Mitä yksi ihminen voi tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi? Tämä on lähtökohta ja kaiken ydin, erittäin ajankohtainen kysymys niin kymmenen vuotta sitten, kuin nytkin. Beavanin kirja kertookin siitä, miten hänen perheensä pyrkii vuoden ajan elämään niin, että ympäristö kuormittuu mahdollisimman vähän. Todella, todella mielenkiintoinen aihe ja varmasti sellainen, mitä moni pyörittelee tälläkin hetkellä mielessään. Omassa päässäni ainakin on viime aikoina pyörinyt tavallista enemmän kierrätys, kasvisruoka, ekologiset valinnat vaatteissa jne. En elä niin ideaalissa tilanteessa, että voisin tehdä pelkästään hyviä ratkaisuja, mutta olen pyrkinyt erityisesti tämän vuoden aikaan herättelemään myös tytärtäni pohtimaan kulutusta ja erityisesti kierrätystä. Olemme käyneet pitkiä keskusteluja mm biojätteestä.

Mutta takaisin aiheeseen! Kaikenkaikkiaan pidin kirjasta, minusta se oli suurimmaksi osaksi hauskaa luettavaa, vaikka toki tilastot (jotka tähän päivään mennessä ovat varmasti muuttuneet) järkyttivät. Oli jännittävää seurata miten pienistä valinnoista lähdettiin kohti aivan älyttömiä muutoksia. Pienillä muutoksilla tarkoitan mm hissien käytön pois jättämistä, asia jota en ole koskaan miettinyt. Fiksuahan se olisi meidänkin mennä portaita, varsinkin kun asumme neljännessä kerroksessa.

Lopulta kirja on kuitenkin hyvin kaukana siitä arjesta mitä esimerkiksi minä elän, en hae noutokahveja, harvoin tilaan ruokaa kotiin ja me syömme myös lanttua joka oli uusi suorastaan eksoottinen löyty Beavanille. Kesällä asioimme paljon torilla, viime kesänä aloittelimme salaattien ja yrttien kasvatusta parvekkeella.  Mutta on pakko sanoa, että esimerkiksi ilman sähköä emme tulisi toimeen. Omaa kulutusta ja toimintaa on kuitenkin kaikkien hyvä miettiä ja tällaiset kirjat antavat siihen paljon aihetta. Mistä sinä olet valmis luopumaan?

ps. jos kirja ei iske, on olemassa myös dokumentti!

Lukupiiri - Tää vaatis viiniä

Jo vuosia olen haaveillut lukupiiristä, tiiviistä kaveriporukasta jonka kanssa kokoontua säännöllisesti ja keskustella kirjoista. Viime vuonna kävin ystäväni Nellyn kanssa katsomassa Book Club-elokuvan ja ajatus heräsi taas henkiin. Elokuva oli ihana. Juuri sellainen jota tarvitsin siihen hetkeen. Nauroin ja taisin vähän itkeäkin sen aikana, se tempaisi minut täysillä mukaansa. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Perustimme muutaman ystäväni kanssa lukupiirin ja päätimme kokoontua kerran kuukaudessa. Aluksi ajatuksena oli käydä jokaisen luona vuoronperään, mutta nyt olemme kokoontuneet minun luonani, mikä sopii minulle vallan mainiosti. Lukupiirin ajatuksena ja ideana oli laajentaa omaa kirjamakua, astua sen tutun ja turvallisen ulkopuolelle ja niin on todellakin käynyt. Aloitimme järkälemäisellä klassikolla Geishan Muistelmat ja kuten seuraavassa tapaamisessakin tuli todettua: miten niin kaunis teksti voi olla niin jumalattoman tylsää.

Kirjamakuni on laaja, luen melkeinpä mitä vain. Mutta en jaksa turhaa jaarittelua, enkä ylipitkiä lauseita. Muistan jo ala-asteelta, miten minulle paasattiin siitä että aineeni olivat täynnä rönsyileviä lauseita. Ehkä sieltä kumpuaa inhoni loputtomasti pilkulla jatkettuja lauseita kohtaan. No joka tapauksessa. Aloitimme Geishan Muistelmille, en pitänyt siitä. Jatkoimme minun valinnallani joka oli Jens Lapiduksen Vip-huone.

Valitsin Vip-huoneen koska olen tykännyt kovasti nordic noirista ja Lapiduksen kirja tipahtaa stockholm noir-kategoriaan. En kuitenkaan ole lukenut nordic noiria pitkään aikaan ja kirjaa lukiessani huomasin ettei se sovi minulle enää. Tarinat ja tapahtumat menevät liikaa ihoni alle ja mietin jatkuvasti omaa lastani tapahtumien keskiöön. Tarinat tulevat uniin ja jokaisen sivun jälkeen teki vain mieli halata tytärtäni ja luvata suojella häntä kaikelta pahalta.

Kolmanneksi kirjaksi valikoitui Erlend Loen Tosiasioita Suomesta, joka on muuten malliesimerkki niistä pilkulla loputtomasti jatkettavista lauseista. Ensimmäistä kertaa lukupiirin aikana ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan jätin kirjan kesken. Se ei yksinkertaisesti auennut minulle, vaikka luin sitä reippaasti yli puolivälin. Lopulta luovutin. Sinäänsä harmi, koska kesti hirvittävän kauan että sain kirjan kirjastosta ja kun sain sen arvelin lukaisevani sen nopeasti. Kuinka väärässä olinkaan.

Neljäs kirja oli oikein sopiva näin pääosin turkulaiselle lukupiirille, nimittäin Mike Pohjolan 1827, joka sijoittuu Turkuun. Pohjolan tuotanto oli minulle entuudestaan tuttu ja pidän kovasti hänen tavastaan kirjoittaa, joten tämä kirja oli selkeä hitti, jos minulta kysytään.

Viides kirja olikin sitten jotain ihan muuta, kuin aiemmat. Foerin Eläinten Syömisestä oli tuttu minulle ennestään, sillä luin sen joskus kun se ilmestyi ja suomennettiin. Tuohon aikaan luin kuitenkin muutenkin todella paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta joten en oikeastaan muistanut tästä kirjasta mitään. Tämä oli minulle yksi antoisampia lukupiirin kirjoja, sillä se sai minut tekemään lopullisen päätöksen siitä, että haluan pikkuhiljaa palata kasvispainotteiseen ruokavalioon. Moni muukin lukupiirin jäsen pohti ruokailutottumuksiaan ja eettisempää elämää tämän jälkeen, joten hyvä me!

Tällä hetkellä käsittelyssä on toinen klassikko, Kirjavaras. Markus Zusakin kirja on yksi niitä joihin olen halunnut tarttua pitkään, mutta johon en jostain syystä ole silti tarttunut. Sen enempää en kirjaa käsittele, sillä lukupiirin tapaaminen on vielä edessäpäin.

Tähän asti lukupiirimme on ollut antoisa, on ollut mahtavaa "joutua" lukemaan kirjoja tuttujen genrejen ulkopuolelta. Ja tiedättekö mitä! Ensi tapaamisella minä saan taas valita kirjan jonka luemme ja tiedänkin jo minkä valitsen. Inspiroiduin Foerista ja hyllystäni löytyy yksi opus, joka on pitkään ollut jo lukupinossani. Mutta siitä lisää myöhemmin.