Ahon romaani oli hieman pettymys, vaikka aihetta käsiteltiin kirjassa monelta eri kantilta olivat kaikki kannat jotenkin lapsekkaita. Erityisen epäuskottaviksi tunsin "Milla Magian maaginen päiväkirja"-osiot, eivätkä ne mielestäni antaneet kirjalle pahemmin lisäarvoa. Kiusaaja Tomin osiot olivat toki mielenkiintoisia, mutta Tomi oli henkilöhahmona turhan stereotyyppinen. Ylipäätään henkilöhahmot jäivät todella pinnallisiksi. Mielenkiintoisin oli Laila, tyttö joka muutti perheensä kanssa Vaasasta Teuvalla.
Koko tarina keskittyy Teuvalle, pienelle paikkakunnalle, pieneen kouluun. Tarina kerrotaan usean eri henkilöhahmon kautta, mukana niin kiusaajia, kuin kiusattujakin. Jäin miettimään olisivatko henkilöhahmot olleet parempia, jos hahmoja olisi ollut vähemmän. Mielestäni Ahon kirja jäi turhan pinnalliseksi nimenomaan liiallisen henkilömäärän takia, itseäni häiritsi tapahtumien jankkaaminen.
Kiusaaminen ylipäätään on monimuotoinen asia ja se tulee esiin kirjassakin, kirjassa on rankka loppu joka tulee esiin jo, kun lukija pitelee kirjaansa. Tarinaa lukiessa pohdin monet kerrat, että onko takakanteen painettu kirje Lailan vai Jarkon käsialaa. Asia toki lopulta selvisi, mutta kummankaan "kohtalo" ei ollut helppo. Se onkin yksi kirjan hyviä puolia. Kiusaamisen lopputulos tuodaan kaunistelematta esiin.
Mitään kepeää kesälukemista tämä ei ole, mutta ei myöskään nostanut palaa kurkkuuni. Tällaisia kirjoja ja tarinoita tarvitaan lisää. Vielä hieman paremmin kirjoitettuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti