Täydellisyyden Hinta - Peter James

Tiedättekö, kun on niitä kirjoja jotka alkavat hyvin, joiden tarina imaisee mukaansa, etkä haluaisi laskea kirjaa käsistäsi? Ahmit kirjaa ja kun olet päässyt loppuun tarina lässähtää kuin pannukakku. Se ärsyttää niin paljon, että tekisi mieli heittää kirja seinään. Täydellisyyden hinnan kanssa kävi juuri näin. Tarinaa rakennettiin taidokkaasti, mutta loppu oli aivan hirvittävää kuraa. Ihan kuin kirjailijan into kirjoittaa olisi loppunut kesken. Tai joku sanonut että älä venytä liian pitkäksi.

Täydellisyyden hinta käsittelee arkaa aihetta: mittatilausihmistä, mahdollisuutta rakentaa sellaisen lapsen kuin haluat. Ajatuksena jokseenkin kiehtova, mutta mitä tapahtuu kun geenejä mennään sörkkimään? Asioita lähestytään kirjassa pariskunnan, John ja Naomi Klaessonin, kautta. He ovat menettääneet yhden lapsen harvinaiselle sairaudelle ja ovat valmiita tekemään lähestulkoot mitä tahansa saadakseen uuden, terveen lapsen.

Pidän yleisesti Jamesin tyylistä kirjoittaa, kappaleet ovat lyhyitä, ei turhia jaaritteluja. Mutta en pääse yli kirjan lopun töksähtävyydestä. Odotin kunnon kliimaksia, koska kyseessä on kuitenkin "yksi maailman arvostetuimpia dekkaristeja". Ja pöh sanon minä. Yli 18 miljoonan kirjamyynti ei lämmittänyt tässä kohtaa kyllä yhtään. Mielenkiintoisimmaksi pointiksi kirjassa nousivat moraalikysymykset ja vanhempien suhtautuminen lapsiinsa.

Itseasiassa kirjan loppu ärsytti minua niin paljon, etten saanut edes kuvattua kirjaa. Yleensä kuvaan kirjan heti luettuani sen, mutta tämä jäi ärsyttämään liikaa. Tällä kertaa kuva onkin siis lainattu Minerva Kustannuksen sivuilta.

Noita - Camilla Läckberg

Läckbergin uutuus on yksi niitä kirjoja joihin iskin itseni varauslistalle heti, kun vain tajusin että se on kirjastoon tullut. Parin kuukauden odotus palkittiin vihdoin pari viikkoa sitten kun puhelimeeni kilahti noutoilmoitus. Samana päivänä kipaisin hakemassa kirjan ja aloitin luku-urakan. 687 sivua pitää tämä järkäle sisällään ja taattua Läckberg-laatua. En olisi halunnut laskea tätä kirjaa käsistäni.

Kirja oli osaltaan henkilökohtaisesti minulle jotenkin todella ahdistavaa luettavaa, se käsittelee kahden nelivuotiaan katoamis- ja murhatapauksia. Tottakai takaraivossa hakkaa ajatus siitä, että mitä jos vastaavaa tapahtuisi omalle lapselle. Tarina kuitenkin oli niin koukuttava, että ahdistus oli vain työnnettävä syrjään ja jatkettava lukemista.

Ainoa miinus kirjalle ja se yksi asia mikä häiritsi minua läpi kirjan oli "kappalettomuus". En pidä siitä että kappaleita ei erotella selkeästi. Tyhjä rivi ei näin laajassa kirjassa aja asiaansa ja aluksi hankaloitti lukemista todella paljon. Ja koska arki vie välillä mukanaan enkä voinut lukea kirjaa putkeen, jouduin välillä palaamaan aiempaan pätkään tarkistakseeni että kuka teki ja mitä teki. Mutta, lopulta kun minulla oli parisataa sivua enää ahmittavana ja sain lukea sen rauhassa, oli tarinan seuraaminen helppoa ja selkeää.

Noituus ja ylipäätään kaikki mystiikka ovat kiinnostaneet minua aina, sen takia varasinkin tämän kirjan, vaikka en tiennyt sen juonesta paljon mitään. Läckbergin kirjoja on kuitenkin tullut kahlattua läpi useampia ja vain yksi niistä on tuottanut pettymyksen. Tämän kirjan nimi sai selityksensä oikeastaan vasta kirjan loppupuolella, mutta tarinaa rakennettiin hienosti läpi kirjan. Tai oikeastaan kolmea eri tarinaa jotka kietoutuivat lopulta selkeästi samaan nippuun.

Arvet - Henry Aho

Arvet on romaani kiusatuista ja löysin sen paikalliskirjastomme nuortenosastolta. Kiusaaminen on itselleni herkkä aihe, sillä minua kiusattiin lähestulkoot koko ala-asteaikani ja jonkin verran myös yläasteella. Olen sittemmin lukenut paljon aiheesta ja kiusaamiseen liityvät kirjat, artikkelit yms kiinnostavat minua edelleen.

Ahon romaani oli hieman pettymys, vaikka aihetta käsiteltiin kirjassa monelta eri kantilta olivat kaikki kannat jotenkin lapsekkaita. Erityisen epäuskottaviksi tunsin "Milla Magian maaginen päiväkirja"-osiot, eivätkä ne mielestäni antaneet kirjalle pahemmin lisäarvoa. Kiusaaja Tomin osiot olivat toki mielenkiintoisia, mutta Tomi oli henkilöhahmona turhan stereotyyppinen. Ylipäätään henkilöhahmot jäivät todella pinnallisiksi. Mielenkiintoisin oli Laila, tyttö joka muutti perheensä kanssa Vaasasta Teuvalla.

Koko tarina keskittyy Teuvalle, pienelle paikkakunnalle, pieneen kouluun. Tarina kerrotaan usean eri henkilöhahmon kautta, mukana niin kiusaajia, kuin kiusattujakin. Jäin miettimään olisivatko henkilöhahmot olleet parempia, jos hahmoja olisi ollut vähemmän. Mielestäni Ahon kirja jäi turhan pinnalliseksi nimenomaan liiallisen henkilömäärän takia, itseäni häiritsi tapahtumien jankkaaminen.

Kiusaaminen ylipäätään on monimuotoinen asia ja se tulee esiin kirjassakin, kirjassa on rankka loppu joka tulee esiin jo, kun lukija pitelee kirjaansa. Tarinaa lukiessa pohdin monet kerrat, että onko takakanteen painettu kirje Lailan vai Jarkon käsialaa. Asia toki lopulta selvisi, mutta kummankaan "kohtalo" ei ollut helppo. Se onkin yksi kirjan hyviä puolia. Kiusaamisen lopputulos tuodaan kaunistelematta esiin.

Mitään kepeää kesälukemista tämä ei ole, mutta ei myöskään nostanut palaa kurkkuuni. Tällaisia kirjoja ja tarinoita tarvitaan lisää. Vielä hieman paremmin kirjoitettuna.