Noita - Camilla Läckberg

Läckbergin uutuus on yksi niitä kirjoja joihin iskin itseni varauslistalle heti, kun vain tajusin että se on kirjastoon tullut. Parin kuukauden odotus palkittiin vihdoin pari viikkoa sitten kun puhelimeeni kilahti noutoilmoitus. Samana päivänä kipaisin hakemassa kirjan ja aloitin luku-urakan. 687 sivua pitää tämä järkäle sisällään ja taattua Läckberg-laatua. En olisi halunnut laskea tätä kirjaa käsistäni.

Kirja oli osaltaan henkilökohtaisesti minulle jotenkin todella ahdistavaa luettavaa, se käsittelee kahden nelivuotiaan katoamis- ja murhatapauksia. Tottakai takaraivossa hakkaa ajatus siitä, että mitä jos vastaavaa tapahtuisi omalle lapselle. Tarina kuitenkin oli niin koukuttava, että ahdistus oli vain työnnettävä syrjään ja jatkettava lukemista.

Ainoa miinus kirjalle ja se yksi asia mikä häiritsi minua läpi kirjan oli "kappalettomuus". En pidä siitä että kappaleita ei erotella selkeästi. Tyhjä rivi ei näin laajassa kirjassa aja asiaansa ja aluksi hankaloitti lukemista todella paljon. Ja koska arki vie välillä mukanaan enkä voinut lukea kirjaa putkeen, jouduin välillä palaamaan aiempaan pätkään tarkistakseeni että kuka teki ja mitä teki. Mutta, lopulta kun minulla oli parisataa sivua enää ahmittavana ja sain lukea sen rauhassa, oli tarinan seuraaminen helppoa ja selkeää.

Noituus ja ylipäätään kaikki mystiikka ovat kiinnostaneet minua aina, sen takia varasinkin tämän kirjan, vaikka en tiennyt sen juonesta paljon mitään. Läckbergin kirjoja on kuitenkin tullut kahlattua läpi useampia ja vain yksi niistä on tuottanut pettymyksen. Tämän kirjan nimi sai selityksensä oikeastaan vasta kirjan loppupuolella, mutta tarinaa rakennettiin hienosti läpi kirjan. Tai oikeastaan kolmea eri tarinaa jotka kietoutuivat lopulta selkeästi samaan nippuun.