Sininen Huvila - Eva Frantz

Minulla on eräs ystävä, Suvi, jonka kanssa kirjoittelemme Facebookin messengerissä valehtelamatta ja liioittelematta joka päivä. Useita kertoja päivässä. On outoa jos aamulla minulla ei ole yhden yhtä lukematonta viestiä Suvilta. Siksipä olikin hieman omitusta, että eräs kerta Suvi oli hiljaa. Monen monta tuntia hiljaa. Tiesin ettei hän nuku, eikä ollut töissä. Syyksi selvisi lopulta kirja. Eva Frantzin Sininen Huvila, jonka Suvi oli ostanut muistaakseni lähikaupastaan. Se oli vienyt hänen ajatuksensa, ajantajunsa ja mielenkiintonsa mennessään. Ja nyt, kun itse sain kirjan luettua, en ihmettele yhtään. Kirja on loistava. Ja seuraavaksi se lähtee toiselle ystävälleni.

Yleensä jos jotain kirjaa hehkutetaan hirveästi minulle etukäteen, olen valmiiksi sitä mieltä etten pidä siitä. Kaikki ylihehkutettu, ylimainostettu yms ärsyttää minua suunnattomasti. Myönnän että minulla oli ennakkoluuloja tätäkin kirjaa kohtaan, mutta olin väärässä. Se oli kaiken hehkutuksen arvoinen.

Kirja kertoo Becca Stendlundin, suositun bloggaajan, murhayrityksestä ja vyyhdistä sen ympärillä. Mukana on draamaa, ihmissuhteita, rakkautta, hieman peikkoja ja paljon, paljon ihania, meheviä yksityiskohtia. Kaiken kaikkiaan siis loistava soppa. Frantzin ote kirjoittaa on keveä, mutta mukaansatempaava, eikä tarina missään vaiheessa junnaa paikoillaan. Se vie mukanaan, niin että oikeasti tekisi mieli vain istua ja lukea. Lapsiperheessä tämä ei tietenkään ole mahdollista (ellei käytä yön pimeitä tunteja tähän ja vaikka rakastan kirjoja, rakastan unta vielä enemmän). Siksi jouduin lukemaan kirjan pätkissä.

Ainoa mitä jäin kaipaamaan hieman vielä enemmän oli poliisi Anna Gladin ja hänen miesytävänsä tarina, olisin mieluusti lukenut parisuhdekiemuroista hitusen enemmän, vaikka se ei varsinaisesti tarinankulkuun kuulunutkaan. Tämä oli niitä kirjoja joita voisi lukea loputtomasti ja joista oikeasti toivoo, ettei se päättyisi. Tarina kuitenkin päättyi ja minä tirautin parit kyyneleet sekä sille, miten tarinan päättyi, että sille että se ylipäätään päättyi. Frantz sai minusta fanin.

Täydellisyyden Hinta - Peter James

Tiedättekö, kun on niitä kirjoja jotka alkavat hyvin, joiden tarina imaisee mukaansa, etkä haluaisi laskea kirjaa käsistäsi? Ahmit kirjaa ja kun olet päässyt loppuun tarina lässähtää kuin pannukakku. Se ärsyttää niin paljon, että tekisi mieli heittää kirja seinään. Täydellisyyden hinnan kanssa kävi juuri näin. Tarinaa rakennettiin taidokkaasti, mutta loppu oli aivan hirvittävää kuraa. Ihan kuin kirjailijan into kirjoittaa olisi loppunut kesken. Tai joku sanonut että älä venytä liian pitkäksi.

Täydellisyyden hinta käsittelee arkaa aihetta: mittatilausihmistä, mahdollisuutta rakentaa sellaisen lapsen kuin haluat. Ajatuksena jokseenkin kiehtova, mutta mitä tapahtuu kun geenejä mennään sörkkimään? Asioita lähestytään kirjassa pariskunnan, John ja Naomi Klaessonin, kautta. He ovat menettääneet yhden lapsen harvinaiselle sairaudelle ja ovat valmiita tekemään lähestulkoot mitä tahansa saadakseen uuden, terveen lapsen.

Pidän yleisesti Jamesin tyylistä kirjoittaa, kappaleet ovat lyhyitä, ei turhia jaaritteluja. Mutta en pääse yli kirjan lopun töksähtävyydestä. Odotin kunnon kliimaksia, koska kyseessä on kuitenkin "yksi maailman arvostetuimpia dekkaristeja". Ja pöh sanon minä. Yli 18 miljoonan kirjamyynti ei lämmittänyt tässä kohtaa kyllä yhtään. Mielenkiintoisimmaksi pointiksi kirjassa nousivat moraalikysymykset ja vanhempien suhtautuminen lapsiinsa.

Itseasiassa kirjan loppu ärsytti minua niin paljon, etten saanut edes kuvattua kirjaa. Yleensä kuvaan kirjan heti luettuani sen, mutta tämä jäi ärsyttämään liikaa. Tällä kertaa kuva onkin siis lainattu Minerva Kustannuksen sivuilta.

Noita - Camilla Läckberg

Läckbergin uutuus on yksi niitä kirjoja joihin iskin itseni varauslistalle heti, kun vain tajusin että se on kirjastoon tullut. Parin kuukauden odotus palkittiin vihdoin pari viikkoa sitten kun puhelimeeni kilahti noutoilmoitus. Samana päivänä kipaisin hakemassa kirjan ja aloitin luku-urakan. 687 sivua pitää tämä järkäle sisällään ja taattua Läckberg-laatua. En olisi halunnut laskea tätä kirjaa käsistäni.

Kirja oli osaltaan henkilökohtaisesti minulle jotenkin todella ahdistavaa luettavaa, se käsittelee kahden nelivuotiaan katoamis- ja murhatapauksia. Tottakai takaraivossa hakkaa ajatus siitä, että mitä jos vastaavaa tapahtuisi omalle lapselle. Tarina kuitenkin oli niin koukuttava, että ahdistus oli vain työnnettävä syrjään ja jatkettava lukemista.

Ainoa miinus kirjalle ja se yksi asia mikä häiritsi minua läpi kirjan oli "kappalettomuus". En pidä siitä että kappaleita ei erotella selkeästi. Tyhjä rivi ei näin laajassa kirjassa aja asiaansa ja aluksi hankaloitti lukemista todella paljon. Ja koska arki vie välillä mukanaan enkä voinut lukea kirjaa putkeen, jouduin välillä palaamaan aiempaan pätkään tarkistakseeni että kuka teki ja mitä teki. Mutta, lopulta kun minulla oli parisataa sivua enää ahmittavana ja sain lukea sen rauhassa, oli tarinan seuraaminen helppoa ja selkeää.

Noituus ja ylipäätään kaikki mystiikka ovat kiinnostaneet minua aina, sen takia varasinkin tämän kirjan, vaikka en tiennyt sen juonesta paljon mitään. Läckbergin kirjoja on kuitenkin tullut kahlattua läpi useampia ja vain yksi niistä on tuottanut pettymyksen. Tämän kirjan nimi sai selityksensä oikeastaan vasta kirjan loppupuolella, mutta tarinaa rakennettiin hienosti läpi kirjan. Tai oikeastaan kolmea eri tarinaa jotka kietoutuivat lopulta selkeästi samaan nippuun.

Arvet - Henry Aho

Arvet on romaani kiusatuista ja löysin sen paikalliskirjastomme nuortenosastolta. Kiusaaminen on itselleni herkkä aihe, sillä minua kiusattiin lähestulkoot koko ala-asteaikani ja jonkin verran myös yläasteella. Olen sittemmin lukenut paljon aiheesta ja kiusaamiseen liityvät kirjat, artikkelit yms kiinnostavat minua edelleen.

Ahon romaani oli hieman pettymys, vaikka aihetta käsiteltiin kirjassa monelta eri kantilta olivat kaikki kannat jotenkin lapsekkaita. Erityisen epäuskottaviksi tunsin "Milla Magian maaginen päiväkirja"-osiot, eivätkä ne mielestäni antaneet kirjalle pahemmin lisäarvoa. Kiusaaja Tomin osiot olivat toki mielenkiintoisia, mutta Tomi oli henkilöhahmona turhan stereotyyppinen. Ylipäätään henkilöhahmot jäivät todella pinnallisiksi. Mielenkiintoisin oli Laila, tyttö joka muutti perheensä kanssa Vaasasta Teuvalla.

Koko tarina keskittyy Teuvalle, pienelle paikkakunnalle, pieneen kouluun. Tarina kerrotaan usean eri henkilöhahmon kautta, mukana niin kiusaajia, kuin kiusattujakin. Jäin miettimään olisivatko henkilöhahmot olleet parempia, jos hahmoja olisi ollut vähemmän. Mielestäni Ahon kirja jäi turhan pinnalliseksi nimenomaan liiallisen henkilömäärän takia, itseäni häiritsi tapahtumien jankkaaminen.

Kiusaaminen ylipäätään on monimuotoinen asia ja se tulee esiin kirjassakin, kirjassa on rankka loppu joka tulee esiin jo, kun lukija pitelee kirjaansa. Tarinaa lukiessa pohdin monet kerrat, että onko takakanteen painettu kirje Lailan vai Jarkon käsialaa. Asia toki lopulta selvisi, mutta kummankaan "kohtalo" ei ollut helppo. Se onkin yksi kirjan hyviä puolia. Kiusaamisen lopputulos tuodaan kaunistelematta esiin.

Mitään kepeää kesälukemista tämä ei ole, mutta ei myöskään nostanut palaa kurkkuuni. Tällaisia kirjoja ja tarinoita tarvitaan lisää. Vielä hieman paremmin kirjoitettuna.

Nainen hytissä 10 - Ruth Ware

Tämä oli sellainen yhden illan kirja, tiedättekö sellainen jota alkaa lukea ja kirjaa ei voin vain jättää kesken. Se on pakko ahmia loppuun asti. Ruth Waren kirjoitustyyli on todella sujuva ja koukuttava, tarinankerronta selkeää ja erittäin helposti seurattavaa. Olen aiemmin lukenut Warelta Synkän metsän siimeksessä ja sekin oli loistava, mutta pidin tästä kirjasta vieläkin enemmän. Harvoin enää tulee vastaan dekkareita jotka oikeasti onnistuvat yllättämään, mutta tämä kirja teki sen. Olin hieman yli puolessa välissä, kun oli ihan hetkeksi pakko laskea kirja käsistä ja oikein miettiä. Että. Mitä. Ihmettä??

Kirja kertoo toimittajasta, Laurasta eli Losta joka joutuu omassa kodissaan ryöstön uhriksi, siitä muistoksi jää mustelma poskipäähän. Tarina etenee tästä tapahtumasta sujuvasti luksusristeilijälle, jonne Lo pääsee työmatkalle. Ja ristelilijällä alkaakin sattua ja tapahtua. Lo todistaa murhan, vai todistaako sittenkään? Jännitys säilyy läpi koko kirjan, eikä loppuratkaisu ollutkaan ihan niin ennalta-arvattava kuin oletin.

Pidän erityisesti Waren tavasta rakentaa ja kuvailla henkilöitä, näen elävästi mielessäni sen miltä esimerkiksi Lon ex Ben näyttää, miten hän liikkuu ja millainen hänen äänensä on. Ware jättää tarpeeksi tilaa mielikuvituksella, mutta samalla antaa tarpeeksi jotta henkilöt ovat kokonaisuuksia. Mahtavaa! Lisäksi pidän siitä, että kirjan hahmot ovat kerroksellisia, se etteivät henkilöhahmot ole pliisuja, vaan käytös ja reaktiot elävät tilanteen mukaan luo jonkinlaista elävyyttä kirjaan.

Nainen hytissä 10 on siis loistavaa kepeää, mutta mukaansa tempaavaa kesälukemista, se on helppolukuinen, tarinan kerronta on selkeää.

Karhun Morsian - Katja Törmänen

Karhun Morsian on tullut minua vastaan useissa eri keskusteluissa ja suosituksissa, pari viikoa sitten kirja pönötti paikalliskirjastoni uutuushyllyssä joten totesin, että ehkäpä on aika palata vanhan suosikkigenreni, fantasian pariin.

Törmänen on kirjoittanut viikinkimaailmaan sijoittuvan, välillä hengästyttävänkin nopeatahtisesti etenevän kirjan joka ei irrottanut otettaan. Ihan harmitti, että päivän aikana pitäisi oikeasti tehdä muutakin, kuin lukea. Kaikenlaista turhaa, kuten ruokkia lapsi tai esimerkiksi nukkua. Kirja kertoo kahdesta naisesta Aslaugista joka asuu Surmakylässä, sekä Freydisistä joka asuu Suolakarilla. Limittäin kirjoitettua tarinaa oli yllättävän helppo seurata, vaikka yleensä en pidä siitä, että kirjassa tehdään hyppäyksiä kaupungista tai esimerkiksi ajasta toiseen. Törmänen on kuitenkin onnistunut rakentamaan tarinan selkeästi ja helposti seurattavasti.

Ylipäätään olen lukenut tai tutustunut suomalaiseen fantasiaan hävettävän vähän. Lapsena ja nuorena olen kyllä toki kahlannut Eddignsejä yms läpi, mutta kotimaista fantasiaa en ole pahemmin lukenut. Mikäli taso on sama, kuin Törmäsellä niin tähän pitää ehdottomasti tehdä muutos. Skandinaavinen mytologia kiehtoo minua suuresti ja Karhun palvominen, siihen liittyvät uskomukset ja pelot olivat asia josta olisin voinut lukea lisääkin. Pitääkin Googlailla josko tulisi jokin mielenkiintoinen opus aiheesta vastaan.

Karhun morsian etenee loogisesti eteenpäin kertoen naisten tarinaa rinta rinnan, he elävät kahdessa kylässä toisistaan tietämättöminä. Kirja osuu hyvin tähän hetkeen ja aikaan, sillä se käsittelee naisten ja miesten välistä valta-asemaa. Esiin tuodaan esimerkiksi aikakausi jolloin naiset ovat olleet vallassa. Suosittelen kirjaa lämmöllä myös niille, jotka eivät fantasiaa yleensä lue. Tämä on ns helppolukuista fantasiaa ja maailmat eivät ole kovin laajoja, eikä henkilöitä ole liikaa. Teksti on sujuvaa ja hype on tämän kirjan kohdalla kyllä aivan ansaittua.

Kirjan käsikirjoitus voitti Liken ja Tähtivaeltaja-lehden järjestämän spekulatiivisen fiktion kirjoituskilapilun syksyllä 2016. Like julkaisi kirjan helmikuussa 2018.

Mun paperisiivet on tallella

Hei!

Täällä kirjoittelee Mira tai Mirppuna minut netissä taidetaan tuntea. Voin olla sinulle entuudestaan tuttu Twitteristä tai esimerkiksi Kalenterimaniasta.  Ajatus kirjablogista tai ehkä ennemminkin kirjoihin keskittyvästä blogista on muhinut ajatuksissani jo pitkään. Jokin on kuitenkin estänyt toteuttamasta, onko se ollut puuttuva aika, välillä katoava lukuflow vai mikä, mutta viimein tartuin toimeen ja sain tämän perustettua.  Myönnän, että blogi sai alkunsa parin viinilasillisen jälkeen, juttelin aiheesta (taas kerran) ystäväni Nellyn kanssa. Oikeasti alunperin ehdotin, että Nelly (himolukija kun on) perustaisi kirjablogin, mutta koska hän ei sitä tehnyt niin istun minä tässä nyt näpyttelemässä tätä tekstiä.

Paperisiivet on Olavi Uusivirran biisin nimi. Se valikoitui blogin nimiksi ihan oikeasti muuten vain, pidän siitä sanasta ja tavallaan se luo ajatuksen, että kirjojen paperisiivet kantavat minut aina uuteen maailmaan.

En voi tituuleerata itseäni enää himolukijaksi, harmillista kyllä. Luen silti edelleen paljon, vaikka välillä tuntuu että enemmänkin pitäisi lukea. Olen lukenut aina, vaikka varsinainen lukemisen opettelu olikin yksi saatanallinen suo (saako näin edes sanoa?), opittuani en ole kuitenkaan lukemista lopettanut. Aikana ennen lasta kannoin mukanani aina vähintään yhtä kirjaa ja luin aina ja kaikkialla. Bussissa, baarin vessassa, odottaessani vuoroani Postiin, kahviloissa, kotona. Tätä nykyään Netflix ja HBO ovat harmillisesti vieneet suuren osan siitä ajasta mitä haluaisin kirjojen parisssa käyttää. Mutta ehkäpä tämä blogi tuo uutta puhtia.

Vaikka en enää ole mikään himolukija, niin minä luen kaikkea. Laidasta laitaan kaikkea mikä kiinnostaa. Niin tietokirjoja, runokirjoja, kuin chick litiäkin. Rakastan fantasiakirjallisuutta, mutta ihan samalla palolla tartun kunnon dekkareihin. Olemme tyttäreni kanssa kirjaston vakioasiakkaita, käymme siellä lähes viikottain, vähintään kuitenkin pari kertaa kuukaudessa. Joka kerta käymme myös läpi kirjaston myytävät kirjat, sieltä olemmekin tehneet hyviä löytyjä. Esimerkiksi useampi Tatu ja Patu-kirja lähti muutama viikko sitten mukaamme.