Tuona iltana sain luettua kirjaa muutaman kappaleen verran ja totesin, että tarvitsen hiljaisemman tilan keskittyäkseni siihen täysin. Tarina imaisi mukaansa ja huomasin symppaavani tarinan päähenkilöä, Francesia, ehkä vähän turhankin paljon. Kirjasta on puhuttu kulttiteoksena, siitä on sanottu että se on kirja siitä, mitä on olla nuori nainen juuri nyt. Minusta se on paljon enemmän, se kertoo kepeästi, mutta tarkasti valtasuhteista, epävarmuudesta, rakkaudesta ja sen kaipuusta. Asioista jotka ovat läsnä, olettaisin että lähestulkoot jokaisen (naisen) elämää, niin nuorena kuin vähän vanhempanakin.
Istuin Cosmicissa siiderini kanssa ja tyrskähtelin ääneen, Rooneyn kirjoitustyyli on yksinkertaisesti sanottuna mainio. Hän kirjoittaa nokkelaa, hauskaa tekstiä, jota on tavallaan helppo seurata. Samalla siellä täällä on ihania yksityiskohtia, joihin haluaisi uppoutua enemmänkin. Henkilöhahmot ovat uskottavia, luulen että tästä kirjasta löytää lähestulkoot jokainen jonkun johon samaistua.
Valtasuhteet ja minäkuva olivat asia jotka mietityttivät läpi kirjan, oma epävarmuus ja ahdistus, vertailu muihin. Francisin ihmissuhdesotkut ja tunnesolmut nostivat omat tunteet pintaani ja saivat pohtimaan omia ihmissuhteitani ja myös sitä, millainen nykymaailma on. Millaisia ihmissuhdemalleja lähipiiristäni löytyy ja minkä varaan ne on rakennettu. Kirja oli kevyttä luettavaa, mutta herätti samalla isoja ajatuksia.
Suosittelen tätä ehdottomasti kesäluettavaksi, mukaan mökille, matkalle tai vaikkapan laiturinnokkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti