Kirjoista ja sarjakuvista

Puolisen vuotta siinä meni, että sain aukaistua Paperisiivet uudestaan. Puoli vuotta ja monta kirjaa, joista en ikinä kirjoittanut. Monta kirjaa ja vielä enemmän sarjakuvia joista olisi voinut olla paljonkin sanottavaa, mutta en ole jaksanut edes miettiä kirjablogiani. Tällä viikolla tyttäreni sairastui oksennustautiin ja olemme sen takia viettäneet normaalia enemmän aikaa kotona. Tämä sattui olemaan hyvä asia tällä kertaa, sillä eräänä päivänä ovikelloni soi ja sen takana seisoi lähetti. Oletin, että se koskee Kalenterimanian ja Otavan yhteistyötä ja siksi hämmästyinkin, kun paketista paljastui kaksi aivan ihanaa Liken sarjakuvauutuutta. (Kuvassa olevat Blueberry ja Fingerpori ovat siis arvostelukappaleiksi saatuja)

Siinä sarjakuva-albumeita käsissäni pyöritellessäni mietin, että ehkä pitäisi herättää blogi taas henkiin. Ihan jo siksikin, että tarvitsen paikan jossa pohdiskella sarjakuvia. Vaikka alunperin tarkoitus olikin, että Paperisiivet on nimenomaan kirjablogi, ovat sarjakuvat niin iso osa elämääni, että haluan niistäkin kirjoittaa. Ja syksyllä ne olivat ehkä jopa suuremmassa osassa elämässäni, kuin kirjat.

Elämässäni tulee välillä pitkiäkin ajanjaksoja jolloin en pysty lukemaan kirjoja. On asioita jotka vievät keskittymiskykyni, vaikka kirja olisi kuinka hyvä. Lukumotivaatiota ei vain ole. Sitten tulee niitä hetkiä, kun voin lukea kolmeakin kirjaa samaan aikaan ja pysyä kaikissa kärryillä. Oli miten oli ja on fiilikseni millainen tahansa, niin sarjakuvat innostavat ja inspiroivat aina.

Ne jotka tuntevat minut oikeassa elämässä tietävät miten suuri merkitys Wonder Womanilla on ollut minulle. Mutta rakkauteni sarjakuviin ei rajoitu siihen, minä olen yksi niistä jotka eivät halua valita esimeriksi Marvelin ja DC: välillä. Haluan kuitenkin muistuttaa, että sarjakuvia on paljon myös noiden kahden brändin ulkopuolella. Syksyllä Sarjakuvakauppa suositteli minulle Wytches-sarjista ja se vei sydämeni samantien. Lukaisin albumin kerralla ja nyt janoan lisää. Halloweenin aikoihin sainkin käsiini Bad Egg-spesiaalin. Se ei ollut aivan niin hyvä, kuin alkuperäinen, mutta kuitenkin hyvä sekin.

Edellä mainittujen lisäksi tähän täysin älyvapaaseen tekstiin on pakko lisätä Archie Comics. Archiet ovat tulleet minulle tutuiksi tietenkin Netflixin Riverdalen ja Sabrinan synkemmän version takia. Ja niiden ilosanomaa olen onnistunut levittämään myös ystävilleni. Ylipäätään sarjakuvahehkutukseni on tuntunut vaikuttavan ainakin Suviin, joka osti muistaakseni Helsingin Kirjamessuilta Walking Deadin jonkin albumin.

No mutta sen pituinen se ja tämän tekstin tarkoitus oli tuoda esiin, että blogi on hengissä ja tulevaisuudessa tarkoitus olisi kirjoitella ajatuksia myös sarjakuvista.